Ensijäillä Vanhiksella

Lahti jäätyi sunnuntain vastaisena yönä kokonaan. Timalin väkeä valvoi yömyöhään Kuusiluodossa, oli lauantaisen 19.10.Viikin lintukerho Timalin rallin purkutilaisuus ja puheenjohtaja Oden syntymäpäiväjuhlan viettoa. Yötaivaalta kuului valkoposkien papatus, kun ne lähtivät. Päivällä Viikin pellolla laidunsi vielä yli puolituhatta valkoposkihanhea.

Siipirikko hanhi oli jäätymisen ensimmäinen uhri. Sunnuntain aamukävelyllä Kuusiluodossa huomasin huuhkajan Klobbenin rannassa jäällä, varisten härnättävänä. Sillä oli saalis, se istui jäällä vielä illallakin. Saalis osoittautui myöhemmin valkoposkihanheksi. Huuhkajan aterioidessa toinen siipirikkohanhi, voimajohtojen törmäysuhri, käveli huuhkajan vieressä jäällä. Hanhi lähti kävelemään sulaa vettä kohti yli koko lahden. Luulin pöllön itsensäkin olevan vaikeuksissa. Huuhkaja istui koko sunnuntain jäällä ja arvelin sen jäätyneen saalistaessaan sulistaan kiinni riitteeseen, kuten joskus on käynyt, kun se on kalastanut pakkasella kirjolohialtaasta. Kävin Lammassaaren niityn reunassa kiikaroimasssa sitä illalla ja pöllö vain pällisteli viidenkymmenen metrin päässä. Huuhkaja oli kuitenkin seuraavana päivänä istumassa Kuusiluodossa. Pelastusoperaatioon ei tarvinnut ryhtyä. Petolintu oli hanhen päällä maaten varmistanut omistuksensa ateriaansa ja pitänyt sitä sulana.

Maanantai 21.10. oli ensimmäinen päivä jolloin jäillä saattoi liikkua. Kahden yön jää kantoi potkukelkalla Kuusiluodosta Kokkoluotoon ja takaisin. Paransin jäillä kulkemisen varhaisuuden ennätystäni kymmenellä päivällä. Edellinen ennätykseni oli 31.10.1992 käynti Klobbenissa.

Kävin kokeilemassa jäitä seuraavan kerran keskiviikkona 23.10. Silloin jo Arabiasta pääsi yli Kuusiluotoon. Maanantaina jäätä oli nelisen senttiä, seitsemään miinusasteeseen pakastunutta kahta yötä myöhemmin paksuutta jäällä oli kaksinkertainen määrä.

Ensijään kulkijoita oli kettu, kuten aina. Repo säntäsi keskiviikkona juoksuun sepelkyyhkyn raadolta, jonka löysin haukan jäljiltä puolisyötynä Kuusiluodon rantametsästä sunnuntaina. Kävin potkukelkalla Kuusiluodon ympäri, Lammassaaren rantoja kiertäen Klobbenin rannassa. Varmistin huuhkajan ruokalajin jäällä olevista höyhenistä.

Keskiviikkoiset jäät 23.10. olivat arvaamattoman ainutkertainen juttu. Lahti muuttui akvaarioksi, jonka lasimaisella kannella saattoi kulkea ja katsella. Pohja näkyi laajoilla alueilla joilla se ei koskaan aikaisemmin ole näkynyt. Kiviä, ajopuita, autonrenkaita. Kalanpoikasparvet välkkyivät potkukelkkailijan alla, ehkäpä norsseja. Isompia kaloja vilahti karkuun.

Akvaario muodostui kolmen poikkeusilmiön sattumisesta samaan aikaan.

Ensinnäkin syksy, kuten koko kulunut vuosi 2002, oli ennätyksellisen vähäsateinen. Syyssateita ei tullut. Vantaanjoen yleensä etenkin syksyllä ja keväällä aiheuttama savisamennus puuttui. Vantaan virtaama oli olematon, lokakuinen virtaama oli vuonna 2002 vain 12 % normaalista. Lisäksi jää esti aallokon samentavan vaikutuksen. Näkyvyyttä vedessä oli noin metri, kun sitä yleensä on vain parikymmentä senttiä.

Erikoisen läpinäkyvät syvyydet loi osaltaan aikainen ajankohta. 23.lokakuuta 2002 sattui paistamaan aurinko, joka valaisi hyvin jääkannen läpi. Auringon valoteho on tuolloin paljon tavallisia ensijäiden aikoja suurempi. Auringon korkeuskulma on lokakuun 23. päivä vielä noin 18 astetta.

Kohdalle sattui vielä kolmas sattuma, erittäin merkittävä sellainen, ensimmäisen sattuman kanssa tärkein läpinäkyville syvyyksille. Merivesi sattui olemaan 23.10. vuoden 2002 aikana siihenastisissa korkeusvaihteluissaan matalimmillaan, 52 senttimetriä keskivedenkorkeutta alempana. Tässä korkeudessa se oli vain yhden päivän - seuraavana päivänä vesi oli noussut peräti seitsemänkymmentä senttiä. Merivesi on syksyllä yleensä korkealla, pitkien matalapaineiden aikaan. Nyt vettä puuttui ajankohdan normaaliin verrattuna puoli metriä tai jopa metri. Meriveden korkeuden miinuslukemat ja korkeapaineet olivat jatkuneet lokakuussa useita viikkoja. Tällä veden vähyydellä oli osansa paitsi hyvään näkyvyyteen, niin myös itse lahden ennätysvarhaiseen jäätymiseen. Ohuet vesimassat kylmenivät nopeasti. Lahden laajoilla matalilla osuuksilla, joilla on yleensä vettä metri, vähän toista, oli vettä nyt vain puoli metriä.

Näkymä kalojen maailmaan ja kolkkakalassa käynti syysjäillä ei ole sinänsä erikoista, esimerkiksi kirkkaiden järvien matalissa lahdissa. Vanhiksella näkyvyys syvyyteen on ilmiö jonka koin näin hienona elämässäni vain tämän kerran.